21 Oppimisen aikataulutus

Oppimisen aikataulutuksen kannalta keskeinen käsite on jaksotusvaikutus, jolla viitataan “vankkaan löydökseen siitä, että oppimistapahtumien ajallinen hajauttaminen edistää pitkäkestoista oppimista paremmin kuin opittavan aineksen esittäminen tiiviisti peräkkäin” (Vlach & Sandhofer, 2012). Jaksotusvaikutus on havaittu sadoissa tutkimuksissa vuodesta 1885 lähtien liittyen faktatiedon oppimiseen, käsitteisiin, kieleen, tieteisiin, kuviin, kaunokirjallisuuteen, ja taitojen ja motoriseen oppimiseen kuten konekirjoitukseen, monimutkaisiin videopeleihin ja kirurgisiin taitoihin (Roediger III & Pyc, 2012). Vlach ja Sandhofer (2012) havaitsivat myös, että hajautetun harjoittelun hyödyt eivät rajoitu vain tarkkarajaisen tiedon muistamiseen (esim. faktoihin tai sanalistoihin). Hajautetun harjoittelun ajatellaan myös edistävän opetukseen liittyvien käsitteiden oppimista ja yleistymistä. Oppimisstrategiana hajautettu harjoittelu hyödyntää jaksotusvaikutusta, sillä siinä hajautetaan oppimista tietyllä ajanjaksolla. Alla esitellään kaksi tutkimusta, jotka kuvaavat hajautetun harjoittelun hyötyjä eli jaksotusvaikutusta.

Tutkimus 1: Keskitetty vs. hajautettu harjoittelu (Rawson & Kintsch, 2005)

Rawsonin ja Kintschin (2005) tutkimuksessa oppilaat lukivat pitkän tekstin ja tekivät kaksi koetta – toisen välittömästi ja toisen viikon päästä viimeisestä lukukerrasta. Ryhmä A luki tekstin kahdesti peräkkäin samana päivänä. Ryhmä B luki tekstin kahdesti niin, että lukukertojen välillä oli viikko. Molemmat ryhmät käyttivät saman ajan tekstin lukemiseen. Keskitetyn harjoittelun ryhmä A suoriutui paremmin välittömässä kokeessa. Hajautetun harjoittelun ryhmä B suoriutui huomattavasti paremmin viiveellä esitetyssä kokeessa. Usein välittömästi esitettyjen kokeiden tulokset antavat vaikutelman, että keskitetty harjoittelu tai pänttääminen, oppilaiden versio kootusta harjoittelusta, on muita tehokkaampi strategia.

 

Kuva 21.1. Luetun ymmärtämiseen liittyvä hajautetun harjoittelun koeasetelma.
Tutkimus 2: Keskitetty vs. hajautettu harjoittelu (Bloom & Shuell, 1981)

Yläkoulun oppilaille opetettiin ranskan sanastoa, josta pidettiin koe neljä päivää myöhemmin. Ryhmä A sai opetusta yhden 30 minuutin jakson ajan. Ryhmä B sai opetusta kolmena 10 minuutin jaksona peräkkäisinä päivinä. Neljä päivää myöhemmin olleessa kokeessa hajautettu opetus näyttäytyi 35% parempana suhteessa keskitettyyn harjoitteluun. Tämä etu saavutettiin yksinkertaisella muutoksella oppimisen aikataulutuksessa.

Kuva 21.2. Kielten oppimiseen liittyvä hajautetun harjoittelun koeasetelma.

Yhteenvetona voidaan todeta, että oppimisen aikataulutuksella on merkitystä. Jos haluamme oppilaiden vain pärjäävän kokeessa, voimme rohkaista keskitettyyn harjoitteluun. Jos kuitenkin haluamme opitun säilyvän pidempikestoisesti, hajautettu harjoittelu on erittäin tärkeää. Lisäksi on havaittu, että “kun muistamista arvioidaan viikon tai pidemmän ajan päästä, tutkimukset osoittavat hajautetun harjoittelun lähes kaksinkertaistavan muistetun aineksen määrän” (Cepeda ym., 2006). Tekemällä pieniä muutoksia tärkeän sisällön läpikäymisen aikataulussa – riippumatta siitä, miten oppilaat opiskelevat itsenäisesti – voidaan parantaa oppimista ja mallintaa oppilaille perustavanlaatuista oppimistrategiaa, joka edistää elämänmittaista kestävää oppimista.

 

Kuva 21.3. Hajautetun harjoittelun vaikutus unohduskäyrään (Lähde: Wikipedia)

Lähteet: Osa 5

Hajautettu harjoittelu ja jaksotusvaikutus
  • Vlach, H. A., & Sandhofer, C. M. (2012). Distributing learning over time: The spacing effect in children’s acquisition and generalization of science concepts. Child development, 83(4), 1137-1144.
  • Cepeda, N. J., Pashler, H., Vul, E., Wixted, J. T., & Rohrer, D. (2006). Distributed practice in verbal recall tasks: A review and quantitative synthesis. Psychological bulletin, 132(3), 354.
  • Roediger III, H. L., & Pyc, M. A. (2012). Inexpensive techniques to improve education: Applying cognitive psychology to enhance educational practice. Journal of Applied Research in Memory and Cognition, 1(4), 242-248.
  • Rawson, K. A., & Kintsch, W. (2005). Rereading effects depend on time of test. Journal of Educational Psychology, 97(1), 70.
  • Bloom, K. C., & Shuell, T. J. (1981). Effects of massed and distributed practice on the learning and retention of second-language vocabulary. The Journal of Educational Research, 74(4), 245-248.
Lisälukemista hajautetusta harjoittelusta ja jaksotusvaikutuksesta
  • Stahl, S. M., Davis, R. L., Kim, D. H., Lowe, N. G., Carlson, R. E., Fountain, K., & Grady, M. M. (2010). Play it again: The master psychopharmacology program as an example of interval learning in bite-sized portions. CNS spectrums, 15(8), 491-504.
  • Bahrick, H. P. (1979). Maintenance of knowledge: Questions about memory we forgot to ask. Journal of Experimental Psychology: General, 108(3), 296.
  • Hopkins, R. F., Lyle, K. B., Hieb, J. L., & Ralston, P. A. (2016). Spaced retrieval practice increases college students’ short-and long-term retention of mathematics knowledge. Educational Psychology Review, 28(4), 853-873.
  • Rawson, K. A., & Dunlosky, J. (2011). Optimizing schedules of retrieval practice for durable and efficient learning: How much is enough?. Journal of Experimental Psychology: General, 140(3), 283.
  • Vlach, H. A., Sandhofer, C. M., & Bjork, R. A. (2014). Equal spacing and expanding schedules in children’s categorization and generalization. Journal of experimental child psychology, 123, 129-137.
  • Xue, G., Mei, L., Chen, C., Lu, Z. L., Poldrack, R., & Dong, Q. (2011). Spaced learning enhances subsequent recognition memory by reducing neural repetition suppression. Journal of cognitive neuroscience, 23(7), 1624-1633.

License

Share This Book