13 Tarkkaavuus

Tarkkaavuuden voidaan ajatella olevan kuin valokeila. Verrattuna työmuistin neljään vapaaseen paikkaan, tarkkaavuuden valokeiloja on vain yksi. Huomion kohteena on se, mihin tämä valokeila kohdistetaan – oli huomion kohde sitten ihmisen sisäisessä maailmassa tai ulkomaailmassa. Ei ole mahdollista koodata tietoa, johon ei kiinnitetä tarkkaavuutta. Tarkkaavuuden voidaan kuvata olevan tiedon valikointia ympäröivästä maailmasta (Katsuki & Constantinidis, 2014). Tällainen oleellisimpien ulkomaailman ärsykkeiden valikoiminen prosessoitavaksi ja samalla vähemmän tärkeän tiedon suodattaminen pois mahdollistaa nopean reagoinnin ympäristön kriittisiin muutoksiin sekä toiminnan tavoitteiden tehokkaamman saavuttamisen.

Tarkkaavuus on osa rajallisia kognitiivisia resursseja. Tarkkaavuuden rajallisuutta voidaan verrata teepannuun, joka on täynnä teetä. Kun tee loppuu pannusta, tarvitaan tauko pannun täyttämiseen. Mitä nopeammin kaadamme teetä, sitä lyhyemmän ajan se on käytössä. Vastaavasti mitä suurempaa itsekontrollia (keskittymistä, vaivannäköä) vaaditaan, sitä nopeammin tarkkaavuusresurssi kuluu loppuun ja sitä helpommin huomio herpaantuu (Inzlicht & Schmeichel, 2012). Monen asian tekeminen rinnakkain (engl. multitasking) on tehotonta: tarkkaavuuden valokeilaa täytyy siirtää nopeasti asiasta toiseen, mikä kuluttaa käytössä olevia resursseja ja tekee suoriutumisesta haastavampaa. Tästä syystä opetustilanteissa on tärkeää saada oppilaan tarkkaavuus suuntautumaan opetukseen, koska muuten opetettava tieto ei pääse oppilaan muistijärjestelmään – tai jos pääsee, se on laadultaan heikompaa. Tarkkaavuus on oppimisen kannalta erittäin tärkeää.

Suuren haasteet opettajille asettaa se, että biologiset tarpeet kaappaavat tarkkaavuuden helposti. Esimerkiksi tarkkaavuus voi suuntautua siihen, olemmeko vaarassa, koemmeko kipua, nälkää tai janoa tai onko meillä liian kuuma tai kylmä. Oppilaat voivat olla uneliaita, tai kokea fyysistä tai psyykkistä epämukavuutta. Jos jokin näistä tarpeista aktivoituu, sitä on vaikea hiljentää pitkäksi aikaa. Tarpeet voivat hyvinkin pian viedä tarkkaavuuden toisaalle, ja kaikki muunlainen oppiminen muuttuu erittäin vaikeksi. Esimerkiksi tehokas itsesäätely vaatii veren kuljettaman glukoosin käyttöä, jotta pystymme psykologisesti vaikeisiin ja biologisesti vaativiin tehtäviin, kuten toimintayllykkeiden vaimentamiseen tai vaikeiden valintojen tekemiseen (Baumeister & Vohs, 2007). Tämän seurauksena kun glukoosi, eli kaikkien aivoprosessien ensisijainen ravinnonlähde, on lopussa, henkilö ei hetkellisesti kykene toimimaan optimaalisella tasollaan. Kun tarkkaavuus häiriintyy, kuluu loppuun tai tulee kaapatuksi, muistijälkien koodaamisen taso heikkenee ja pahimmassa tapauksessa tieto ei siirry muistiin tai edes pääse muistijärjestelmäämme.

Lähteet: Osa 3

  • Inzlicht, M., & Schmeichel, B. J. (2012). What is ego depletion? Toward a mechanistic revision of the resource model of self-control. Perspectives on Psychological Science, 7(5), 450-463.
  • Baumeister, R. F., & Vohs, K. D. (2007). Self‐Regulation, ego depletion, and motivation. Social and personality psychology compass, 1(1), 115-128.
  • Katsuki, F., & Constantinidis, C. (2014). Bottom-up and top-down attention: Different processes and overlapping neural systems. The Neuroscientist, 20(5), 509-521.

License

Share This Book